lauantai 16. syyskuuta 2017

Puhutaan rahasta


Rahaa ja säästämistä voisi pitää jonkinlaisena harrastuksenani ja kiinnostuksenkohteenani. Olen aiemmin vältellyt rahasta puhumista blogissa, mutta viime aikoina rahasta, säästämisesta ja sijoittamisesta on puhuttu blogeissa ja mediassa sen verran paljon, että ehkä minäkin uskallan osallistua keskusteluun viimein. Juliaihminen aloitti blogissaan Minä puhun rahasta -postaussarjan, Facebookissa on naisten oma Ompeluseuran Talousgurut -ryhmä ja viimeisimmäksi Merja Mähkä kertoi Helsingin Sanomissa sijoitusharrastuksestaan.

Ihan mahtavaa, että esimerkkejä löytyy siitä, että naisena säästäminen voi tarkoittaa muutakin, kuin miten saa säästettyä ruokakaupan laskussa. Olen jo vuosia seurannut personal finance -blogeja, eli alunperin nimenomaan ulkomaalaisia henkilökohtaisesta taloudesta ja säästämisestä kertovia blogeja. Jossakin vaiheessa näitä samantyyppisiä blogeja alkoi ilmestyä suomeksikin, mutta laji vaikutti pitkään melko miesvaltaiselta. Viime vuosina on alkanut näkyä enemmän naistenkin pitämiä säästämis- ja sijoittamisaiheisia blogeja ja osalla kirjoittajista on ihan kunnianhimoisen kuuloisia tavoitteita sijoittamiselle.

Olen aina ollut melko tarkka rahasta ja opiskeluaikoinakin pyrin saamaan opintotuesta jotakin pientä säästöön. Pidän itseäni sellaisena perinteisenä pahan päivän varalle säästäjänä. Minusta on paljon mukavampaa, kun tilillä on aina sen verran rahaa, että joku muutaman satasen ylimääräisen kulu ei kaada taloutta. Olen jossakin vaiheessa ollut työttömänä ja silloinkin tilille säästetyt rahat yhdistettynä muutenkin maltillisiin rahankäyttötapoihin antoivat hieman pelivaraa omaan talouteen. Tarvittaessa olen siis myös käyttänyt niitä säästettyjä rahoja, mutta pyrkinyt sitten taas kasvattamaan vararahaston tiettyyn summaan takaisin.

Moni näkee säästämisen jotenkin ikävänä asiana. Tämän huomaa myös Merja Mähkästä kertovan jutun kommenteissa. Jos ei törsää kaikkea käsillä olevaa rahaa, niin sitä on kitupiikki, joka ei osaa nauttia elämästä ja jos kaikki eläisivät näin, niin tämä maa menisi konkurssiin. Säästäväinen elämäntapa nähdään jotenkin tosi mustavalkoisesti. Omassa nuukailussani periaate on karsia sellaisia turhia kuluja, mitä ilmankin pärjää ja sitten taas laittaa rahaa niihin asioihin, jotka ovat minulle tärkeitä. Tavaroiden kohdalla ajattelen myös hintaa suhteessa laatuun ja oletettuun kestoikään.

Omat siistimmät vaatteeni ovat esimerkiksi Filippa K:ta ja Tiger of Swedeniä. Osan olen ostanut kirppareilta ja Huuto.netistä, mutta on noihin silti ihan rahaakin mennyt. Osittain kyse on siitä, että pidän näitä merkkejä hyvälaatuisina ja toisaalta nämä vaatteet nyt vain sopivat omaan makuuni. Toisena esimerkkinä ruoka: pyrin säästämään ruokakuluissa, mutta huomioin samalla ruuan laadun ja tietyissä tapauksissa alkuperämaan. Silloin tällöin voi käydä ravintolassa syömässä, kun muuten jättää huonolaatuiset pikaruuat syömättä.

Tässä oli muutamia ajatuksia suhtautumisestani rahaan. Voi olla, että asiaan palataan blogissa myöhemmin. :)

maanantai 11. syyskuuta 2017

Vaatehaaveita syksyyn

Lähtökohtaisesti en tarvitse välttämättä mitään uutta syksyksi, mutta kävin tekemässä pienen haaveilukierroksen parissa verkkokaupassa. Nämä vaatteet läpäisevät ainakin omat eettisyys-ekologisuus-vastuullisuus -kriteerini ja ovat isoksi osaksi kotimaisiakin (osalla kotimaisista merkeistä on tuotanto tosin muualla). Ekologisuuden suhteen kannattaa muistaa, että ekologisinta on jättää ostamatta, jos ei ihan pakosti tarvitse jotakin.

Armedangels -neuletakki kävisi varmasti kevyestä takistakin. Jokin pidempi neuletakki olisi kyllä epävirallisella ostoslistalla.

Olen pidempään haaveillut rennoista, mutta samalla siisteistä pöksyistä. Nämä Arelan housut olisivat hyvä vaihtehto.

Jos jotakin kaipaisin, niin vaihtelua neule/jakku/kevyt takki -rintamalle. Yksi haaveiden kohde on tämä Uhanan bomber.

Meaow! Moikon heijastavat lapaset toisivat hauskuutta hämäriin iltoihin. 

Noukin mekko sopisi moneen tilaisuuteen.

Vielä toinen bomber-vaihtoehto Papulta

Olen joskus ostanut siskolleni lahjaksi samanlaiset Mary A. Jalavan Toteemieläimet-leggingsit (vai olikohan ne sukkahousut). Olen jäänyt haaveilemaan samanlaisista.


Onko teillä jotakin erityistä ostoslistalla vai mennäänkö samoilla vanhoilla?

torstai 7. syyskuuta 2017

Pitääkö liikunnalla saada aikaan tuloksia?

Lehtiotsikot kysyvät, että etkö saa treenillä tuloksia aikaan? Onko niitä tuloksia sitten pakko saada? Mitä ne tulokset oikeastaan ovat? Mitä jos haluaa ja tykkää liikkua muuten vain? Tarvitseeko tavallisen kuntoliikkujan edes tavoitella mitään erityisiä tuloksia?

Joka toinen tuntuu harrastavan nykyään fitnesstä samalla kirjoittaen blogia ja päivittäen Instagramia treeneistä. Toki voisi samalla kysyä, että onko kyseessä enää harrastus silloin, jos kaikki liikkuminen, syöminen ja elämä pyörii tietyn harrastuksen ympärillä. Joka tapauksessa tällaista some-maailmaa seuratessa tulee helposti tunne, että riittääkö omat treenit, jos en liiku sitä viittä tai kymmentä kertaa viikossa. Onko ok olla ihan vain tavallinen kuntoliikkuja?

Olen toki itsekin kausittain innostunut liikunnasta ja suunnitellut jotakin kunnon kuntokuuria. Totuus on, että minun tapauksessa into on kestänyt just ehkä 2 päivää. Sen sijaan koen, että olen löytänyt oman rytmin ja tavan liikkua. Omaa suhtautumistani liikuntaan on helpottanut ajatus siitä, että olen laskenut riman riittävän alas. 2-3 liikuntakertaa viikossa riittää ja muu on siihen päälle ekstraa. Harrastan fiiliksen mukaan salilla käyntiä ja ulkoilua/kävelyä/juoksua, lisäksi teen jonkin verran lihaskuntoharjoittelua kotona. En halua jumiutua ajatukseen, että viikossa pitäisi olla tietty määrä tietyntyyppisiä harjoituksia. Mielelläni jätän tilaa tilanteen mukaan elämiselle, eli periaatteessa voisin jollakin viikolla käydä pelkästään tanssitunnilla tai ryhmäliikunnassa, jos sille päälle satun.

Se mitä haluan tällä tekstillä sanoa, niin jokaisen pitäisi keskittyä omaan itseensä eikä vertailla muihin. Tärkeää on löytää oma tapa harrastaa liikuntaa ja itselle mieluisat lajit. Sellaiselle henkilölle, joka ei ole harrastanut liikuntaa juuri ollenkaan, niin 15 minuutin tai puolen tunnin kävelylenkki on jo ihan hyvä liikuntakerta. Jos joskus tuntuu, että aika tai into ei riitä tunnin salitreeniin, niin tekee sitten  vaikka 20 minuuttia, jos asiaa on helpompi lähestyä niin. Vähäkin liikunta on aina parempi, kuin ei liikuntaa ollenkaan.

Harrastan liikuntaa siksi, että saisin hyvän olon ja virkeän mielen. Minun treenien tuloksia ei mitata vaa'alla tai mittanauhalla.

Onko sinulla jotakin erityisiä treenitavoitteita vai oletko myös tällaisen rennomman suhtautumisen kannalla?