Minulla on ollut tarkoituksena tehdä vuoden 2023 vaateostoksista koostetta, kuten olen tehnyt monena muunakin vuonna. Aihe on kuitenkin jäänyt roikkumaan, mutta hiljattain Instagramin puolella törmäsin keskusteluun kohtuullisesta vaateostosten määrästä per vuosi, niin innostuin itsekin palaamaan aiheeseen ja ottamaan tämän kirjoituksen työn alle.
Viime vuonna ohjenuoranani oli jonkinlainen ostolakko-tyyppinen suhtautuminen uusiin ostoksiin ja lisäksi tarkoituksena oli väljästi seurailla myös #viidenvaatteenvuosi-haastetta (eli maksimissaan viisi ostosta voi hankkia uutena, käytettynä hankittuja ei lasketa). Kuinkas sitten kävikään?
Heti vuoden alussa päädyin kiinnostavaan tilanteeseen sen kanssa, että mikä on uusi hankinta, mikä on käytetty, mikä on tarpeellista ja mikä on ylimääräistä? Siskoni oli nimittäin tilannut itselleen Minna Parikan maiharit, jotka olivat hänelle kuitenkin hieman liian pienet, eli minulle juuri sopivat. Kengät olivat siis uudet ja jonkinlaisesta alesta hankitut, siskoni oli maksanut niistä 114 euroa ja tarjosi kenkiä minulle tuolla samalla hinnalla. Periaatteessa olisin pärjännyt ilman näitäkin, mutta tiesin kuitenkin, että omat siistimmät nilkkurit ovat tulossa tiensä päähän lähivuosina. Näin ollen koin jollakin tapaa järkevänä lunastaa kengät itselleni, kun tosiaan laadukkaat, itselleni oikeaa kokoa olevat kengät oli mahdollista saada tuohon hintaan. Miten #viidenvaatteenvuosi-tyypit tätä tulkitsevat, oliko tämä nyt uusi vai käytetty ostos?
Muuten uutena tehdyt ostokset ovat nyt vähän siinä ja siinä, ovatko ne varsinaisia vaateostoksia vai enemmän harrastusvälineitä. Ostin nimittäin uudet sisäliikuntakengät (55,40 euroa), ulkoilukengät (81,85 euroa) sekä kuoritakin (176,90 euroa). Vaikka muuten ostan vaatteet pääasiassa käytettynä, olen kokenut mielekkääksi hankkia ulkoiluvaatteet ja -kengät uutena, sillä ne ovat kovalla käytöllä ja käytän ne omassa käytössäni yleensä joka tapauksessa loppuun.
Lisäksi joulupukki toi minulle merinovillaisen t-paidan, neulepipon ja kämmekkäät. Näistä t-paita oli täsmätoive, pipo ja kämmekkäät tulivat yllätyksenä.
Sitten on vielä pari äitini ompeluprojektien tuotosta, joista en itseasiassa ole ihan varma, ovatko nämä viime vuodelta vai jo edelliseltä, mutta kirjataan varmuuden vuoksi viime vuodelle. Olen joskus teini-ikäisenä halunnut väkisin tietyn kangaspalan, mutta tuo pala on jäänyt 20 vuodeksi odottelemaan kohtaloaan. Nyt saatiin äitini kanssa ideoitua, mitä palasta lopulta tulee ja sainkin siitä rennot kesähousut. Toinen äitini tuotos on eräs hieman vintage-tyyppinen mekko, josta en ole ihan varma, että oliko äiti ajatellut mekkoa alunperin itselleen vai oliko se hankittu kivan kankaan takia. Kyseessä oli siis äitini kirppislöytö, jonka hän tarjoutui muokkaamaan minulle sopivaan kokoon.
Ehkä tässä oli kaikki? Itsetehdyt ostokset yleensä muistan, mutta näistä muuta kautta kaappiini päätyvistä asioista ei aina jää varmaa mielikuvaa, että milloin mikäkin on tullut hankittua/saatua. Hieman yllättävä havainto itselleni oli, että en ilmeisesti ostanut kirppareilta mitään. Olen lopettanut kirppareilla pyörimisen lähes kokonaan, sillä en tarvitse juuri mitään, joten en koe erityisen mielekkääksi mennä kirppareille edes katselemaan.
